Sairaslomilla

Tiinan elokuun ekat maastot jäivät väliin loukkantumisen takia ja siitä seurasi pari viikkoa lepoa, jonka jälkeen oireet kuitenkin alkoivat uudelleen. Ell epäili niveltulhdusta ja rauhallisessa liikunnassa edessä on pitkä lepo. Tämän kauden juoksut on siis juostu. Kyllä harmittaa, mutta minkäs teet :( Syyskuussa siirrytään treenailemaan agia sisätiloihin, mutta Tiina lepäilee vielä syyskuun.
Helillä menee kaikin puolin kuten ennenkin. Tuntuu että olisi taas hieman sopeutunut uuteen näkökenttään ja paniikit ovat vähentyneet. Hieno homma.
Leikkaus arvioon ei ole vielä varattu aikaa, koska ajattelin mahdollista leikkausta kuitenkin vasta alkuvuoteen, mutta tämän vuoden puolella tuonne arvioon olisi kuitenkin tarkoitus mennä.

Maastot mielessä

Viime kirjoituksesta onkin näköjään hetki eli aloitetaan pikakelauksella...

Tiinan kanssa agilityä harjoiteltiin talvella erittäin vaihtelevalla menestyksellä. Välillä tuntui sujuvan ja välillä harkat olivat pelkkää tervan juomista.

Keväällä aloitettiin taas juoksuharkat ja pari pitkää harkkaa käytiin vetämässä ja lyhyttä pätkää on myös vedetty. Heli ei oikein tuon muovipussin perässä juoksemisestä mitään ymmärrä.

Ekoihin maastokisoihin piti mennä äitienpäivänä, mutta parin loukkaantumisen takia lähtö peruuntui ja jäätiin odottelemaan seuraavaa mahdollisuutta.

Roturace tsekattiin tänä vuonna omalla joukkueella ja Tiina juoksikin hienon ajan :)

Helin kanssa käytiin silmälääkärillä kesäkuun puolessa välissä ja HC alkaa sumentaa linssejä. Tuli määräys leikkaus selvitykseen ja sinne olisi sitten tarkoitus mennä joskus syksymmällä. Jos leikkaus suositus tulee niin se olisi ohjelmassa loppuvuodesta.

Tiinan ekat maastokisat olivat Mustialassa, johon oli ilmoitettu kaikkiaan 7 pikku podea juoksemaan. Tiinan alkuerien pari juoksi kaksi hienoa juoksua voittaen koko karkelot. Tiina hukkasi vieheen alkuerässä ja melkoisen sähellyksen jälkeen pisteillä 127 ei finaaliin ollut asiaa.

Agirodussa käytiin turisteina lauantaina katselemassa RimAlaisten hienoja ratoja.

Tiinan toiset maastokisat juostiin Hyvinkäällä. Tiina juoksi alkuerässä 239 pistettä eli oikein hienosti ilman paria ja finaalissa myös ilman paria. Finaali juoksu ei sitten mennyt ihan nappiin ja tuloksena oli vain 165 pistettä ja kolmas sija. Alkuerät juostiin raskaissa olosuhteissa: märkä, vastaleikattu nurmikko. Hienosti tuo kuitenkin juoksi ja nyt suunnitellaan jo seuraavia kisoja.

Heli on aika paljon viihtynyt kotona oloneuvoksena, vaikka lähteekin metsään ja pururadalle mukaan hyvin mielellään. Pururadalla on käyty "juoksemassa" juoksuvyön kanssa. Heli kulkee flexissä.

Kovaa menoa ja mustelmia

Elokuun puolessa välissä käytiin mikrojoukkueella Mansen Murressa juoksemassa ja Tiina pinkoikin ihan hienosti. Yksilöajoissa toinen :)

Muutenkin on kesä mennyt juoksemisen merkeissä, kovaa on menty muuten vaan ja pari kertaa noissa juoksuharkoissa. Tiina alkaa olla käsivieheen kanssa aika varma, mutta moottorin kanssa vielä hieman epävarmuutta eli sitä puolta täytyy vielä työstää.

Heli teki esiintymisen agilityseuran mestaruuskisoissa ja putket aiheuttavat päänsärkyä :P ei se vaan tahdo upota noihin putkiin. Epäilen että tuo näön heikentyminen vaikuttaa tähän. Muuten se kyllä loikkii ja tekee ja on kovin innoissaan lajista.

Viikonloppuna oltiin porukoilla ja Heli onnistui lyömään polvensa juostessaan, mutta vaikka koko polvi meni mustaksi niin ei tuo tuntunut tahtia haittaavan. Nyt on kohta oltu viikko levossa eläinlääkärin neuvosta ja tulehduskipulääkettä nautittu parina päivänä. Eipä tuo itse tunnu olevan milläskään tuosta. Ei nuo kääpiöterrit niin helposti rikki mene niinkuin ihmiset usein tuntuu luulevan :)

Rokotusten yhteydessä on tarkoitus kuvauttaa Tiinan polvet.

back to the basics

Tiina aloitti agilityn alkeiskurssin, kauhea into on päällä...katotaan mihin tuo aivoton into johtaa :) täytynee saada kuvia kentältä.



Molempien sivuille sain viimeinkin laitettua uusia kuvia, mukana mm. Tiinan kuuluisat uintikuvat :D joista ohessa näyte...

Reissun päällä ja pönttö sekaisin

Viime viikon torstaina lähdettiin kesän pakolliseen? reissuun. Siinä sitä karavaanarin kakaraa hymyilytti, kun pakattiin kamat ja koirat (5) autoon. Ulos ei nähnyt ainakaan takaikkunasta, mutta kuka sitä nyt taaksepäin katselisikaan?

Suunta oli kohti Vöyriä ja tarkemmin siellä Agirotua. Tapahtuma, jonne ei tullut mentyä, kun se järkättiin Janakkalassa eli ihan naapurikunnassa, mutta laitetaanpa se hieman kauemmaksi niin sinne pitää tunkea.

Ekana yönä oltiin Parkanossa ja koirien kanssa käytiin hieman kävelemässä rannalla (ei uimarannalla), jossa katseltiin hienoa auringonlaskua :)

Perjantaina ajeltiin Vöyriin ja jostain syystä parissa halpahallissa shoppailuun meni niin kauan aikaa, että meinasi tulla hoppu kisapaikalle. Kahden startin jälkeen käytiin ostoksilla ja mentiin yöksi Oravaisiin. Tosi edullinen leirintäalue ja saatiin olla ihan omassa rauhassamme. Koiria ei saanut vapaaksi ja Tiina alkoi kerätä kierroksia, kun ei ollut useampaan päivään ollut päässyt kunnolla päästämään höyryjä vapaana. Yö sujui kuitenkin rauhallisesti ja aamulla taas Agirotuun.

RimA:n tyypit olivat tehneet hienoja tuloksia jo perjantaina ja lauantaina tahti jatkui. Avoimia Suomen mestaruuksia taisi tulla kaksi ja luokkanousuja ainakin yksi. Muutenkin tuli upeita tuloksia, että onnea vaan kaikille pärjänneille tätäkin kautta :)

Outi ja Dante tekivät hienon nollaradan viimeiseksi suoritukseksi ja auton nokka kohti Vaasaa.

Vaasassa syötiin kunnon ruokaa (parin päivän makaroonien jälkeen). Merikarvialla vietettiin seuraava yö. Taaskaan ei paikkaa missä päästää koirat irti, Tiinan kierrokset lisääntyvät :P
Aamu herätteli meidät järkkyyn kaatosateeseen. Teltta jätesäkkiin ja kohti Raumaa. Raumalla reissun eka ja ainoa sauna :) mukaan tarttui Outin sisko ja kissa Tiuku. Meitä oli autossa jo 4 ihmistä, 5 koiraa ja 1 kissa...hyvin mahtui!

Oma sänky tuntui kutsuvan hyvin koko sakkia, koiratkin nukkuivat kuin uppotukit seuraavan yön.

Tiistai aamuna koitti Tiinan tosipaikka :D aamulla käytiin päästämässä höyryt niityllä ja sen jälkeen tolkku pois lekurissa. Kohtu ja munasarjat poistettiin siis 10.7.2007 ennen ensimmäisiäkään juoksuja.
Iltapäivällä kun hain Tiinan kotiin oli pönttö aivan sekaisin, koira vaan toljotti meitä kaikkia ja vietti loppu päivän häkissä. Nukkuminen ei onnistunut, liekö alkukantaisuus sanonut että ei saa nukkua kun et tiedä missä olet. Vasta puolen yön aikaan sammui likka.
Seuraava aamu aloitettiin hurjalla hännän heilutuksella! Täällähän on tuttuja! :)

Ensi kokemus kaulurista/ämpäristä oli selkeä "kiitos ei". Nopean räpistelyn jälkeen oli kauluri häkin toisessa nurkassa ja Tiina toisessa. Toisella yrittämällä kaulapanta oli hivenen tiukempi ja tällä kertaa likka antoi periksi. Siinä sitä sitten istuttiin keittiön lattialla pari tuntia pohtimassa syntyjä syviä, kun liikkua ei voinut. Ensi askeleet menivät takaperin, kunnes uteliaisuus, nälkä tai jano voitti ja töpsöttely alkoi.
Iltaan mennessä Tiina mennä heilutteli kauluri päässä niinkuin vanha tekijä.

Keäkuulumisia

Heli kävi silmälääkärillä kesäkuussa ja eläinlääkärin mielestä silmät olivat erittäin hyvässä kunnossa. Eivät ne varsinaisesti paremmat ole, mutta eivät huonommatkaan ja tilanne on tasaantunut vakioksi eli lääkitystä jatketaan ja toivotaan että hyvä onni silmien suhteen jatkuu.

Tiina on käynyt pari kertaa Hyvinkään vinttikoira radalla treenailemassa vieheellä ja kovin innoissaanhan tuo tuntuu aiheesta olevan. Siellä siis jatkossakin :) Kotona on myös harjoiteltu "ongen" kanssa ja ajatus alkaa upota umpiluuhunkin ;)

Tiina on myös käynyt pari kertaa uimassa Pommin seurana. Heli ei veteen mene, mutta juoksee sujuvasti altaan reunalla ja väistelee roiskeita.
Juoksuja ei ole vielä kuulunut. Tiinahan täytti vajaa viikko sitten 10kk ja eilen päätin varata sille ajan eläinlääkäriin. Tiina leikataan siis ennen ekoja juoksuja. Tiina aloittaa agilityn piakkoin alkeiskurssilla.

Agilityseura sai viimein hankittua oman hallin ja siellä onkin tullut vietettyä jonkin verran aikaa haravoimassa, lapiomassa ja kärräämässä hiekkaa. Lisäksi myös seinälautoja on päästy purkamaan ja uuden sisäseinän rakentaminen on jo aloitettu. Syyskuussa pitäisi päästä omaan remontoituun halliin treenaamaan.

Tiinan miehet

Tiina täyttää parin päivän päästä 8kk ja joskus lyhyinä hetkinä voisi luulla, että sillä on aivot. Yleensä kuitenkaan ei. Helin kanssa touhuavat kaikenlaista, mutta juokseminen on molempien intohimo. Kun Tiinalle antaa pallon, kävyn, kepin pätkän tai mitä vaan suuhun niin alkaa armoton takaa-ajo. Heli rakastaa juosta Tiinan perässä ja Tiina pinkoo minkä ehtii, kun luulee, että Heli haluaa viedä sen aarteen :)

Tiinalle on myös kertynyt paljon miespuolisia ihailijoita. Ferro whippet, Rauno ranskanbuldoggi, Mauri mäyräkoira noin tärkeimmät mainitakseni :D Tiina tykkää leikkiä kaikkien kanssa ja joskus pojilla on jotain muutakin mielessä, mutta ei tuo vielä tunnu siitä mitään ymmärtävän, kunhan leikkii vaan. Ekoja juoksuja siis odotellessa...



Kuvassa Tiina ja Rauno

Hampaat sekaisin

Tiinan kanssa käytiin kahtena peräkkäisenä sunnuntaina Helsingin kaapelitehtaalla epävirallisessa pentunäyttelyssä. Ekassa tuomarina Salonhalla ja Tiina sai surkeasta esiintymisestä (joo oma moka) huolimatta KP:n. Toisessa tuomarina Talvitie ja tuloksena ei mitään. Purentahan on vielä sekaisin ja omaan arvoonsa jää spekulointi siitä kuinka paljon tuo arvosteluun vaikutti...

Tarkoitus on se vielä johonkin oikeaan näyttelyynkin viedä, mutta lienee parasta odottaa vielä muutama kuukausi, että hampaat pääsevät asettumaan lopullisille paikoilleen. Valitettavan selkeältä tuo kuitenkin näyttää että ei tuosta purennasta oikeaa tule :(.

Ajantasausta...

viime kirjoituksesta onkin jo tovi aikaa...

tuon jälkeen on tapahtunut aika paljon:
- Heli sai näyttelyssä varasertin
- Helillä todettiin silmäongelmia
- Tiina tuli Helin kaveriksi :D

Helin kanssa edelleen käydään agilityssä ja vaikka sauna onkin lääkärin toimesta kielletty niin kaikki muut harrastukset ovat säilyneet.

Tiinan kanssa aloitettiin pentu-tokoilu viime perjantaina ja ensi sunnuntaina on ensimmäinen pentunäyttely.

Poistin Helin vanhan päiväkirjan sivuilta, mutta jos joku haluaa sitä vielä kurkkia niin se löytyy osoitteesta http://heli.flaming-trout.com/helidiary.html

Lämmintä pitää

Helin kesä on alkanut! Likka on aivan haltioissaan kun ulkona on lämmin!

Hämeenlinnassa oltiin cup kisoissa 12.6. ja ilma oli todella lämmin. Heli oli mielissään lämpimästä ilmasta ja ratakin sujui paremmin kuin varmaan koskaan aikaisemmin. Tuloksia pitäisikin päivitellä tuonne tulos sivulle erikseen.

Alkuviikosta oltiin eräällä läheisellä pellolla juoksemassa ja Heli löysi pellolta rusakon. Siinä sai puppe kyytiä kun suuri metsästäjä lähti ajoon :) Itseä oikein hymyilytti, kun toinen pinkoi pupun perässä. Eihän se sitä kiinni saanut, kun pupulla oli sen verran hyvä etumatka ja eipä tuo koirakaan näyttänyt ihan tosissaan juoksevan. Liekö tajunnut ettei sitä kuitenkaan kiinni saa.

Pentu uutisia sen verran, että yhdellä tulevista emä ehdokkaista alkoi juoksut ja nyt sitten sitä jännitellään + muita juoksuja odotellaan.

Kisoissa

Tänä keväänä (ei näissä keleissä voi oikein kesästä puhua) on käyty jo kaksissa agility cup:n kisoissa. Ekat jäi väliin, kun itse olin työmatkalla Ruotsissa :(.

Toinen kisa oli Forssassa toukokuun 3. päivä. Siellä Heli oli aika mukavissa fiiliksissä. Aikaa ei tullut yhtään yli, eihän se vauhti ollut mitään harkkojen tasoa, mutta ihan ok kuitenkin. Kieltoja tuli 3 ja hyllyjäkin tuli :)

Kolmas kisa Janakkalassa 31.5. Mini möllien aikana satoi harmittavasti vettä ja Heliä ällötti ihan kympillä. Vauhti oli aika hakusessa selkeästi sateen takia, mutta etenevää kuitenkin :) Pussi meni ekalla! vaikka se oli vieras (Forssan pussilta tuli hylly) ja märkä YÖK!

Seuraava cup kisa onkin ensi maanantaina 12.6. ja sinne mennään taas katsomaan mitkä ovat fiilikset.

Molemmissa kisoissa Heli on ollut rataantutustumisen aikana Outin sylissä ja itse olen tutustunut aika nopeasti. Selkeästi siitä pahimmasta "paniikki" vaiheesta on päästy ohi ja erityisesti tuolla Forssassa huomasi että ihan kivaakin oli.

Jatkamme siis harjoittelua näissä epiksissä. Meillähän ei ole mitään varsinaisia tavoitteita, kunhan harrastellaan.

Pentu rintamalla odotellaan edelleen uutisia ja hauska tapaus hieman tätä liipaten kävikin Janakkalassa. Tapasimme Stanleyn joka on niiden pentujen isä joita kävimme Ninan luona katsomassa (kyseiset pennut löytyvät tuolta kuvastakin kohdasta Pikkusisko).

Stanley Janakkalan agi cup:ssa

Ikuinen sininen :)

Käytiin kolmiohallin viimeisessä tapahtumassa eli mätsärissä huhtikuun viimeinen päivä. Ekalla kierroksella saatiin vastaan black & tan cava ja tasaisen taiston jälkeen kouraan napsahti ylläri, ylläri! sininen :O no en mä oikeasti ollut yllättynyt...minkäs sille voi, kun Heli ei vaan mene kääpiöpinseristä ;)

Hieman haikee fiilis oli kun tiesi olevansa tuolla vihatussa ja samalla niin hienossa hallissa. Sinne ei enää mennä ja ensi talven agitreenit ovatkin sitten vielä hieman auki paikan suhteen.

Keskiviikkona ollaan menossa pitkästä aikaa agi-cuppiin Forssaan. Eka osakilpailuhan jäi meidän osalta väliin, kun mä olin ruottissa :(
Saas nähdä miten meidän käy...

Bayvantic aloittettiin taas 2.5.

Se keinuu sittenkin!

Keinua on otettu koko talvi agilityssa oikein erikoisotteella ja nyt näyttää valoa olevan tunnelin päässä.
Usean kouluttajan ja ihmettelyn jälkeen päästiin ongelman ytimeen ja homma alkaa sujua.
Vieläkin mennään ihan hurjan varovasti (lähinnä mun toimesta), ettei vaan pääsisi takapakkia taas tulemaan, mutta Helin keinukammo alkaa selvästi väistyä hiljalleen...
Menee varmasti vielä aikaa ennenkuin annetaan keinun tulla itsekseen alas, mutta kehitys on nyt menossa oikeaan suuntaan.

Forssan agi cuppiin olisi tarkoitus mennä 3.5. kunhan vaan saadaan kyyditys onnistumaan :)

Ensi viikolla siirrytään taas ulos harkkailemaan eli katsotaan millaisia kevätsäitä on tulossa ja josko saataisiin uusia agi kuviakin sivuille. Tuolla hallissa on aivan mahdoton ottaa mitään kuvia, kun siellä on niin kehnot valo-olosuhteet.

Pikkusisko?

Alkuvuodesta aloitettiin keskustelut Helille pikkusiskon hommaamisesta ja kun Nannalle pitä tulla kääpiöterrierin pentuja oli ns. soppa valmis.
Onni ei kuitenkaan suosinut ja rotukeskustelut kävivät kiivaina Riihimäen suunnalla.

Yhtenä aamuna Jani sitten ilmoitti, että tuleva rotu olisi PPP eli pieni portugalin podengo. Tätä rotua olin aiemmin itsekin pohtinut meille ja nyt aloinkin sitten tosi toimissa selvittää asioita ja soittelin muutamalla kasvattajalle.
Talvilomilla käytiin yhden kasvattajan luona tutustumassa koiriin ja nyt vaan odotellaan pentuja :D

Helin jalka on taas kunnossa ja harkoissa on käyty normaaliin tapaan.

Harkkataukoa

Tammikuun loppupuolella Heli ilmeisesti kolautti jalkansa (vej) harkoissa ja ranteeseen tuli pieni nestepatti. Hampaiden puhdistusreissulla ell halusi kuvata jalan ja minä olin täysillä, mukana koska samalla saataisiin tuosta oikeastakin jalasta kuva. Sitähän ei ole kuvattu sen jälkeen, kun rauta poistettiin ja silloihan se oli ihan tahkojuusto.
Ell katsoi kuvia ja huusi minutkin katsomaan, jolloin tuli pieni flashback siltä reissulta, kun jalka meni poikki...melkein pukkasi jo kylmää hikeä siinä parin askeleen aikana, kun kävelin hammaspuhdistuksesta koira sylissä kuvia katsomaan. Ell katsoi minua ja kuvia ja kysyi "että kumpi näistä on ollut poikki" minäkin siinä vaiheessa jo saan järkytykseltäni katsottua kuvia ja oikeassahan tuo on...ei niitä toisistaan erota! Ei minkään sortin jälkiä siitä, että toinen jalka on joskus ollut sellaisessa kunnossa kuin se oli (http://heli.flaming-trout.com/kuvat/xray_2.jpg).
Hieno homma!

Toinen hieno uutinen on se, että neste ei ole kertynyt niveleen, eikä nivelessä ole muutenkaan mitään vikaa...neste on ihon alla. Nyt sitten vaan odotellaan patin laskemista, että päästään taas treeneihin.

Pitää vielä mainita, että tammikuussa käytiin rokotuksissa ja samalla otettiin joku punkkiaine, joka tehoaa kaikenlaisiin mönkijöihin. Noita kun tuntuu olevan liikenteessä, kun tuolla hallillakin käy hurjan paljon koiria.

Viimeisen jännityselementin tällä hetkellä aiheuttaa Sirpa...Pentuja odotellessa :D

Hilma lainassa

Eilen treeneissä treenikamulla Jennillä (ihminen) alkoi polvi sen verran oireilemaan, että kysyi josko joku haluaisi mennä Hilman kanssa loppuharkat. Minähän tietysti ilmoittauduin vapaaehtoiseksi :D

Hilma pisti mua ihan 6-0 mutta Heliin moinen kokeilu ei näyttänyt vaikuttavan mitenkään. Jenni varoitti minua kuinka Hilma ei oikein tykkää pöydästä ja niinpä päätin sitä oikein kovasti pöydällä palkita. Hilman jälkeen menin sitten radalle Helin kanssa ja pöydän jälkeen kajautin melko kuuluvan täällä ja sieltä Hilma pinkoikin aivan täyttä kyytiä pöydälle ja häntä heilui hullunlailla, kun neiti odotti palkkiota. Punasteleva Jenni haki omansa pois ja me jatkoimme suoritusta, seuraavan kerran kun nostin katseeni niin taas oli Hilma-veijari pöydällä. :) Hiukkasen nauratti ja ei muka tykkää pöydästä?

Olihan tuo tosi mielenkiintoinen kokemus ja varmasti kokeilen uudelleen jos tilaisuus tulee.

Yläkulmassa poseeraa Hilma (RiMan sivuilta lainaus)...

Toivo on herännyt!

Eilen vietettiin iloista tapaninpäivää kolmiohallin uumenissa epävirallisten kisojen muodossa. Otin Helin mukaan ja hetkellisen pohdinnan jälkeen päätin, että perkule radalle pitää päästä (ehkä edellinen karvas kalkki oli jo unohtunut?).
Lähdössä Heli oli suht ok ja kun ekasta hypystä selvittiin niin ihan kivastihan se sitten lähti menemään. Puomi toisena esteenä oli hieno homma, koska sehän on Helin suosikki esteitä. Kepit tuottivat hieman tuskaa (5 rv) ja aikaa paloi, mutta loppuivathan ne viimeinkin. Loppu radasta meni kuin unessa ja maaliinkin Heli meni kivasti vaikka vika hyppy olikin kohti yleisöä. Itseltä taisi päästä huuto kun maali saavutettiin :D
Loppupäivä sujuikin sitten Anun kanssa tuomarin sihteerin hommissa ja vaikka se olikin hyvää harjoitusta tulevaa korttia varten niin en erityisemmin tykännyt siitä. No onneksi ei kaikesta tarvitse pitää :)

Opetuksena päivän kisasta:
Heli oli huomattavasti enemmän oma itsensä radalla. Syitä tähän?
- oma tuttu halli (tämä on kyllä ennenkin pettänyt)
- ei äänentoisto laitteita
- kylmä ja ihmisten taputukset olivat sellaista lapasilla läpsyttelyä
- Heli oli poikkeuksellisesti Anun sylissä koko rataan tutustumisen ajan ja sillä oli suora näköyhteys minuun koko ajan (tätä pidän itse eniten merkittävänä, koska Heli selvästi seurasi minua koko ajan katseellaan, eikä yhtään pyrkinyt Anun sylistä pois).
- kepeistä pitää tehdä kivempi este, lisää nameja siis...

Koska Heli selvästi vierastaa kisatilannetta, epäilen, että rataantutustuminen on sille viimeinen niitti -> jätän sen yksin pelottavaan paikkaan, nyt se näki koko ajan että olen lähellä ja onhan se harkoissa tottunut rataantutustumiseen eli tietää mitä siitä seuraa, mutta harkoissakin sillä on koko ajan näköyhteys minuun. Kisoissa on niin paljon ihmisiä ja koiria ja lisäksi Heli on niin pieni, että Heli ei ole nähnyt minua ja tuntenut tulleensa hylätyksi?
Jatkossa aion kokeilla tuota syli"temppua" uudelleen.

Pitkästä aikaa hyvä mieli kisan jälkeen ja tuntuu, että harjoitusmotivaatio nousi pitkästä aikaa korkealle.

Keisarin, eiku Helin uudet vaatteet

Nyt Heli on valmistautunut talvea varten, eikun lunta tupaan vaan! Täällä meillä on ollutkin lumi maassa jo viikon, mutta asujen valmistuminen hieman lykkääntyi. Nyt ovat kuitenkin valmiina ja iso kiitos stylisti/ompelija Leenalle! Hienoja ovat ja pysyy likka treeneissäkin lämpimänä. Agilityssa on tosi tärkeää, että koira pysyy omien vuorojensa väleissä lämpimänä ja aina ei pysty koiraa liikuttamaan niin paljon kuin se vaatisi, kun hallissa on samaan aikaan kymmenen muutakin koiraa, jotka yrittävät pysyä liikkeessä. Lämpimän koiran lihakset pysyvät paremmassa kunnossa ja revähtymien riski pienenee huomattavasti.

Laitankin Helistä kuvan uudessa agilityhaalarissaan tänne teidänkin nähtäville, kun vaan sattuu koira, haalari ja kamera yhtä aikaa samaan paikkaan ;)

Iloista joulun odotusta!

No joo

Eli tuloshan tuo ei oikeasti ollut, mutta omassa mittakaavassa voisi sanoa, että joo oli se :)

Vantaan messuilla käytiin mätsärissä ja mulla oli taas herneet nenässä oikein urakalla...ilmoittautumisissa Heli oli PINSERI!!! (siis ei kääpiöpinseri vaan tavan pinseri), jonossa kun kyselin omaa vuoroa (ei menneet numerojärjestyksessä) Heli oli Manchester (no joo lähempänä kuitenkin) ja sitten pöydällä tuomari kysyi, että miksi tältä on näin paljon lähtenyt karvaa? Vastasin siihen aivan tyynesti, että tämä on aivan normaalikarvainen ENGLANNINKÄÄPIÖTERRIERI! ja tuomari katsoi minua suu auki ja silmät pyöri päässä kuin hedelmäpelissä...siinä sitä taas oltiin.
Sininenhän sieltä rapsahti.
Heli meni oikein nätisti, jopa ryhmäkehässä :) ja pöydälläkin oli ihan hienosti. Karvat vaan jäi kotiin :rolleyes:

Pitäisköhän hankkia sheltti :O

Onko se tulos vai eikö se ole?

Perjantaina sitten oli seuran mestaruuskisat ja meillä olikin selkeä tulostavoite eli tulos pitää saada...

Käytiin ensin kilpailevien radalla (kilpailun ulkopuolella) ja tehtiin ihaaan oma rata! Oli ihan kivaa!
Möllien radalla saatiin sitten 45 virhettä ja aikaa roppakaupalla päälle, kun ei tuo vika este oikeen napannut ollenkaan, että olisi saatu aika poikki...
Että jännää oli, mutta ei ihan tullut selväksi, että saatiinko tulos vai ei??